Maanantai 18.11

Lahti, tuo betonin luvattu huvipuisto. Kokoonnuttiin vikojen miksausten merkeissä uimahalliin, tai no, ainakin sen kellariin. Samat kipaleet nyt miljoonatta kertaa kuuntelussa, alkaa tulla tutuksi. Melkein jopa väittäisin että odotan innolla jo uusien kipaleiden tekemistä, mutta kyllähän nää silti edelleen ihan hyviltä kuulostaa, vaikka snadia yliannostusta liiallisista kuuntelukerroissa alkaa havaitsemaan. Sinänsä lupaavaa ajatellen että levy ei ole edes vielä pihalla, mutta tän jälkeinen parin kuukauden tauko tekee taas varmaan tehtävänsä, kun saa snadisti taas välimatkaa ja taukoa levyyn. Mutta nyt vielä vikat hienosäädöt ja "jaksaa jaksaa" huudot loppumetreillä. Pieni toivon herättely että tänään saataisin levy masterointivalmiiksi. Kohta levyn puolessa välissä ja kello lähentelee kasia, voi mennä tiukille, mutta menköön. Ei kai tästä hirveäsi kerrottavaa, monitoreista tule ääniä, sitten ne samat äänet tulee taas uudestaan hieman eri tasolla ja sama toistuu koko päivän. Mitäpä siinä muuta kerrottavaa, varsinkaan tässä vaiheessa kun asiasta ei hirveästi kerro että "lisättiin snadsti noisesynan kakkosraitaa enemmän ykkösraidan tasalle Waiting For Deliverancen tokassa kohdassa". Täältä tähän

Perjantai 25.10.

Saatiin ekat miksaukset, sekä ensimmäinen näytemasterointi Into The Abyssista, nyt kuullaan ensimmäisen kerran levy kokonaisuudessaan kaikkien soittimien kanssa ja täpinöiltä ei voi välttyä. Pientä hiottavaq vielä, mutta alkaa olemaan aika todella päräyttävää kuunneltavaa jo nyt. Ei enää kovin kauaa kunnes levy on lopullisessa muodossa miksattuna ja alkaa masterointi

Tiistai 1.10.

Miksaus alkoi, nyt venaamista

Maanantai 30.9.

Viimeiset äänitykset tänään, välissä erinäisiä päiviä synaäänitysten kanssa Studio Megatronilla, mutta koska ovat enemmän tai vähemmän sinne tänne äänityksiä sillon tällöin mahdollisuuksien mukaan, niin niistä ei paljoa kerrottavaa itselläni, varsinkin kun pääsääntöisesti ilman allekirjoittaneen läsnäoloa tapahtuneet niin voin hatusta arvailla jotain, mutta tuskin mitenkään hyödyllistä mennä siihen. Jussi kirjoittakoon niistä myöhemmin jos kerkeää.

Saavumme Villen kanssa Sonic Pumpille Samin työhuoneelle tsekkailemaan foniäänityksiä ja kertomaan omia ideoita niihin. Sami soittaa foneja kipaleisiin "Borderlines", "Fading Hope" ja "Transcending". Tällä välin sen verran tapahtunut muutoksia että päätimme vaihtaa levyn ja kipaleen nimen päittäin, jolloin levyn nimi piteni muotoon Marching Through The Borderlines ja kipale lyheni muotoon Borderlines. Toimii paremmin näin.

Mutta itse äänityksiin, Sami ottaa nopeasti kipaleet ja ideat haltuun ja hoitaa foniosuudet hyvin. Sami on kone. Ei paljoa kerrottavaa kun asiat menee eteenpäin helposti omalla painollaan. Nyt levy miksaukseen ja odottelemaan. Meidän osuudet on nyt purkissa

Tiistai 11.6.

Menipäs kolme viikkoa nopeasti. Nyt olisi tarkoitus paikata pari virhettä treenikämpällä, sekä tsekata paremmin voivien jäsenten osuudet uudestaan Jukan paikalle tuomalla kalustolla. Saatiin paikalle jopa Saksasta asti yleisöä, siistiä. Jannen ja kitara Jussin osuudet kulkevat nyt levon jälkeen hyvin ja ne saadaankin nopeasti purkkiin ja jatketaan omilla ja perkka Jussin paikkauksilla. Parit kohdat uusiksi ja parissa tunnissa tämäkin päivä tehty. Nyt puuttuu enää koskettimet ja siirrytään lomien jälkeen Studio Megatroniin.

Lauantai 18.5.

Vikaa päivää viedään. Onhan tässä vielä hommaa ja Jannen ääni ei ole vieläkään mitenkään hyvässä kunnossa, sekä kitaristi Jussin äänen aukeamisen kanssa myös ongelmia. Jatketaan stemmoilla ja siirrytään sen jälkeen Jussien ja Jannen huutoihin. Nyt alkaa muodostumaan hyvä kuva lopullisesta levystä ja äijät alkaa olemaan fiiliksissä. Me tosiaan saadaan tästä levy ja pirun kova sellainen, joka ei häpeä yhtään edellisen levyn rinnalla, vaan tulee potkimaan edellisen levyn nurkkaan häpeämään. Ei siinä, kyllähän silloinkin tehtiin parhaamme sen mukaan mitä osattiin, mutta olihan lähtökohdat tälle levylle hieman erilaiset kuin aikaisemmalta, jolloin oltiin käymässä läpi miehistönmuutosta ja oikeastaan kukaan meistä ei ollut täysin varma että ketä bändiin kuuluu. Tämä sitten näkyi erinäisinä vierailijoina jotka tulivat paikkaamaan poissa olevia henkilöitä, sekä muutenkin kun ei tiedetty että jääkö levy ainoaksi niin pyydettiin mukaan tyyppejä joista diggailtiin ja joiden kanssa oltiin haluttu tehdä yhteistyötä. Nyt päätettiin että koska tämä levy tehdään oikeasti bändinä, niin tehdään se omin voimin ilman ulkopuolisia vierailijoita, vaikka esim viime levyltä aikataulujen takia pois jäänyt Calliston Markuksen vierailu olisikin houkutellut yrittää järkätä uudestaan. Mutta takaisin itse studioon.

Päivä kului yllättävän nopeasti ja koska Jannella oli ääni hajalla ja kitara Jussilla väsymyksestä johtuvia ongelmia saada ääntään auki, niin he lähtivät jo kotiin ja jäimme pitämään palaveria jatkosta illan suhteen. Levy oli todella lähellä valmistumista näiltä osin, mutta oli selvää että kahden kotiin lähteneen osalta tarvitaan uusi päivä vielä sitten kun ovat taas iskussa, mutta yrittäisimmekö saada nyt pidemmällä päivällä muut osuudet kuntoon vai siireetäänkö nekin uudelle päivälle ja toivotaan että aika riittää? Pähkäilyn jälkeen tultiin siihen tulokseen että lisää usvaa putkeen ja tehdään nyt se minkä pystymme. Ilta menikin Jussin viimeistellessä omia osuuksiaan, sekä jäljelle jääneiden tyyppien yhteishuutoihin ja tausta huutoihin. Mikitettiin jopa Ville, joka ensimmäisen kerran elämässään pääsi avaamaan ääntänsä piuhalle ja heti levylle, ei huono alku. Mikäs siinä kun homma toimi ja huudotkin kuulosti demoniselle, niin oli pakko ihmetellä miten noin pienestä hipistä lähtee noin mielipuolinen ääni. Loisto homma, lisää kakkaa koneeseen. Illan muuttuessa yöksi saatiin viimeinen pihahdus nauhalle ja aloitettiin pakkaaminen ja roudaus takaisin. Vielä ennen lähtöä kuunneltiin Into The Abyss ja fiilisteltiin sitä, että miten se on saatava ekaksi sinkuksi. Ei muuta kuin tavarat autoon ja ukkosmyrskyn saattelemana takaisin kotiin, mikä sopi aiheeseen, koska myrsky on teemallisesti isossa osassa levyä. Olo oli haikea koska sijaiskotina toiminut Niinikoski jäisi nyt tältä osin taakse odottamaan seuraavaa kertaa, joka tulisi toivottavasti nopeammin kuin edellisen ja tämän levyn välissä kulunut lähes viisi vuotta

Perjantai 17.5.

Nonni, nyt viedään viimeisiä päiviä studiossa ja lähtökohdat loistavat. Itselläni ääni vielä hajalla, Janne flunssassa ja siitä johtuen ei niin laulukunnossa. Aloitetaan Jussin kliineillä ja lopetellaan mun ja Jussin stemmoilla Transcending kipaleessa, tunnelma on kohdallaan pimeässä äänityskopissa yhden kynttilän toimiessa ainoa valona samalla kun vedetään stemmoja yhdessä sisään samaan aikaan. Tunnelma on kiva, mutta ääni on vielä sen verran hajalla että tähän joudutaan palaamaan vielä uudestaan. Saunaan fiilistelemään päivää ja vikaa yötä studiolla

Tiistai 14.5.

Jo heti alkuun päätettiin että tällä levyllä heitetään kaikki tekniikat roskiin ja vedetään kaikki sisälle voimalla ja tunteella, mikä oli hyvä päätös koska levy alkaa jo nyt kuulostamaan järisyttävältä. Nyt ei paljoa kysellä eikä selitellä. Aamu alkoi edellisen päivän äänitysten kuuntelemisella ja itsensä ruoskimisella fiiliksellisesti oikeisiin paikkoihin. Tältä päivältä muistan hyvin sen että Fading Hope niminen kipale ei oikein lähtenyt sanoituksellisesti soimaan ja jouduin hetken miettimään sanojen viilausta paremmin sointuviksi, sekä että olin yöllä viimein omalta osaltani valmiiksi saadut sanoitukset ensimmäiseksi sinkuksi kaavailtuun jyrään Into The Abyss kipaleeseen oli väsyneenä rytmitetty väärin niin että sinne tuli pari kiertoa liikaa rytmitysten puolesta, eli pikaista miettimistä että yritänkö vetää väkisin koko litanian sisään nopeutetusti vai lyhennänkö sanoja. Nopean testaamisen jälkeen tultiin siihen päätökseen että parempi lyhentää niin rytmitys pysyy samana ja ei tarvitse muiden ihmetellä omia osuuksiaan.

Kolme ja puoli tuntia myöhemmin setä aivan hajalla, huudot purkissa koko levyltä, nyt vedetään äärirajoilla. Luureista kuuluu rentouttavat sanat "se oli siinä, sun huudot on nyt purkissa, kuulostaa hyvältä, tuu nyt pois sieltä lepäämään kun alat olemaan jo aika paskana". Kyllähän se vaatii veronsa kun ruoskii itsensä mielellisesti todella rankkaan paikkaan ja sen jälkeen huutaa joka solulla neljä tuntia putkeen niin suurella voimalla kuin ruumiista lähtee. Neljä tuntia, koska kuulokkeista tulleen "homma purkissa, tuu pois sieltä" viestin jälkeen puhevikani otti vallan ja tarkoitetun "tämä selvä, tulen pois" lauseen sijasta suustani pääsikin yllättäen "vedän vielä pari tuplausta ja triplausta tukemaan Jannen ja Jussin huutoja" ja jokseenkin kaduin välittömästi tätä lausetta ja sitä seurannutta vakuuttelua että pystyisin vielä siihen koska olin fyysisesti, sekä varsinkin henkisesti täysin paskana jo tässä vaiheessa. Viimeisten tuplausten ja triplausten kohdalla Gathering The Storms kipaleessa taju meinasi lähteä jokaisen lopun pitkän huudon kohdalla ja oli lähellä ettei iso mies romahtanut maahan itkemään viimeisen huudon päätteeksi sekä uupumuksesta että mielentilasta johon olin ruoskinut itseni.

Lopulta kun oli kerännyt itsensä sohvalta tärisemästä ja kuunneltiin levyn huudot läpi, niin oli todettava että ihan hyvä suoritus kun ottaa huomioon että yhdistettynä nämä kaksi päivää niin aikaa meni 5,5 tuntia. Nyt olisi ansaitut kaksi päivää lepoa ennenkuin jatketaan muiden vokaaleilla ja yhteislauluilla / stemmoilla perjantai iltana

Keskiviikko & torstai 15.-16.5.

Välipäiviä, kahvia ja rohinaa

Perjantain ja sunnuntain välinen yö 10.-12.5.

Tällä kertaa laitetaan koko viikonloppu kerralla päiväkirjapakettiin, kuten tehtiin kitaroille edellämainittuna aikana. Tai toivottavasti tehdään, nyt eletään sunnuntaita, kello lähestyy neljää, ja 1,5 biisiä vielä odottaa työpöydällä. Parasta aikaa Jussi hakkaa sisään Into The Abyssin osuuksiaan. Teemu sai perjantaina omat kepakkonsa valmiiksi, ja siitä eteenpäin olemme keskittyneet lopun kitarasektion elämöintiin.

Kaksi tuntia myöhemmin (piti välissä keskittyä kaikkeen epäolennaiseen, kuten soittamiseen), ja vikat pätkät Transcendingia menossa. Kyllä tästä näköjään valmista tulee vielä tänään. Tarkkaamossa istumisen lisäksi viikonloppu piti sisällään ahkeraa grillausta ja saunomista, eilen illalla haettiin vauhtia tämän päivän äänityksille Lahdesta terassilta. Hyvin näemmä toimi. Nyt suunnaksi koti ja oma sänky studion lattian sijaan. Huomenna alkaa laulujen äänitys.

Maanantai 13.5.

Klo 9.30
Paluu studiolle kahden päivän vapaan jälkeen. Pääsin perille ja vielä hengissä. Loistavaa. Päivä alkoi mielenkiintoisesti jos ei muuta, koska väsymys snadisti meinaa puskea päälle suhteellisen myöhään yöhön venähtäneen sanoitusurakan jälkeen. Heräsin kaksi kertaa väärältä kaistalta ja kolmannen kerran kun olin jo ajanut tieltä pois ja edessäni kivasti pilkotti valopylväs jonka hiekka pöllyten kerkesin viimehetkellä väistää. Tästä on hyvä aloittaa päivän urakka. Ainakin viimeinen pelästytti kivasti hereille. Päätin myös sen jälkeen että on ehkä parempi soittaa äänittäjälle, että pysyisi paremmin hereillä loppumatkan, jota ei ollut jäljellä enää kuin kymmenisen minuuttia.  Pakko varmaan laulukoppia rakentaessa ottaa pienet päivätorkut, niin pääsee takaisin kotiinkin hengissä. Nyt tsekkailemaan viikonlopun kitarointeja ja paikkailemaan yhtä omaa osuutta, jossa lähetin oli hieman paukkunut ja poksunut. Tästä se taas alkaa...

Näin puoli vuotta myöhemmin kun jatkaa tätä keskenjäänyyttä postausta niin ollaan tukevasti erittäin hatarien muistikuvien varassa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tämä päivä meni enemmän tai vähemmän laulukopin rakentelussa, mutta päästiin testaamaan jotain laulujakin. Puolitoista tuntia taisi olla se mitä kerettiin äänittämään ja pari kipaletta sisälle. En enää muista että mitkä. Olisi vissiin pitänyt jatkaa kirjoittamista tuolloin puoli vuotta sitten niin olisi ollut jotain kirjoitettavaa enemmänkin. Tosin silloin tuntui että ei irtoa enää mitään muuta kuin samoja lauseita joka päivälle. Noh, vedetään loppu sitten muistikuvista. Hyvä alku vokaaleille, tästä on hyvä jatkaa seuraavana päivänä.

(Hela)Torstai 9.5

Klo n. 9.30 Boing boing boing. "Herätys!" Aivan helvetin ärsyttävällä virneellä. Kitaristi Jussi (Optimus) polkee kahden hengen ilmapatjaani. Ei muuta kun äänityshuoneen lattialta ylös, ulos ja paskalle. (On meillään sentään ihan putkistot ja posliinit...) Tosin, eri talossa.
Tänään jatketaan kitaroimista. Teemuliinin osuuksia vielä muutamat tähteellä. Kaikenlaista soolonkilkettä ja vinkuilua kun on isäntä itselleen säveltänyt.

Klo 14.00 johan on saatu tuhmia nuotteja aimo läjä kiintolevylle. Ny rillataa! Koko studioreissun teema onkin ollut melko väkevästi lerssi. Pitäsköhän meiän vaihtaa nimeksi Rillex. Öhö öhö. Allekirjoittanut jatkaa lerssipatonki-linjalla tänäänkin...

Klo 15.20 tik tik tik tik sanoo Merkonomi. (Metronomi) Nyt vuorossa Waiting for deliverancen särömäiskeet. Oli puhetta että illalla tulee se kolmas kitaristikin paikanpäälle. Tosin tod. näk. järjestyksessä mennään Optimuksen taiteella seuraavaksi... Kyseinen isäntä lähti etsimään jotain avonaista puodin tynkää notta saadaan jotain välttämättömimpiä lisätäytteitä kehoille ja mielille. Oho, jotain kummaa pauketta ja natinaa... (Ja ei, tällä kertaa se ei ole sitä mitä yleensä...) Äänittäjä Jukka, avaa kyseisen matolaatikon Teemun pedaaliporsaasta ja ihmettelee että josko olisi joku helpommin ehjättävä... Jäämme innolla odottelemaan.

Panomies kuittaa.

Keskiviikko 8.5.

Klo11
Lomat on nyt lusittu ja ansaitun välipäivän jälkeen jatketaan bassoilla, joita ei pahemmin ole enää jäljellä. Ei muuta kuin tuoreet kielet kiinni ja kahta jäljellä olevaa kipaletta räimimään. Kyllä se tästä

Klo 14
Bassot purkissa ja kipaleet kuunneltu läpi varmuuden vuoksi, jos sattuisi löytymään virheitä. Ei löytynyt. On se Janne kone. Ja kova panemaan. Safkat naamaan ja hienosäätämään kitarasaundeja ja sitten kitaroita möyrimään. Eiköhän tämä saada siitä vielä suruksi muuttumaan

Klo 18
Kitaroiden äänityskin saatu alkuun. Kolme kipaletta purkissa, 2/3 vielä jäljellä. Ehkä saadaan omat kitarat huomenna valmiiksi jonka jälkeen Jussi ja Ville räimivät omansa. Eiköhän tällä viikolla nekin ole purkissa ja maanantaina varmaan päästään sitten vokaaleiden pariin. Ollaan aika hyvin etuajassa hommien kanssa. Ei siinä, jääpä ainakin aikaa vielä mahdollisille paikkailuille ja ylimääräisille härpättimille

Maanantai 6.5.2013

Klo 10
Täällä taas, taas mennään. Yllättävän kivalta tuntui herätä omasta sängystä aamulla patjan sijasta, virtaakin tuntuisi olevan. Mahtavaa. Ei muuta kuin bassoa virittelemään ja saundeja testaamaan. Nopealla kuuntelulla todettava että eiliset kitarat kuulosti edelleen hyviltä, mitä nyt soitossa petrattavaa.

Klo 12
Ensimmäinen kipale purkissa ja bassosaundilla tappaisi vaikka pienen kylällisen vittumaisia apasseja, jumalauta miten rouheeta. Ei voi muuta kuin taas innostua. Mehän saadaan tästä levy ja ihan saatanan kova sellainen. Ei olisi meistä uskonut

Klo 17
Puolet bassoista äänitetty ja juttujen taso laskenut studiossa olennaisesti. Vaikka ihan paskoja ne läpät on tähänkin asti olleet. Aika ykkösellä tai kakkosella menneet bassotkin tänään. Eiköhän tuo putki lopu kun päästään kitaroiden kimppuun ja allekirjoittanut tyrimään kitaroiden kanssa. Jos kielet kestää niin tänään saadaan varmaan aika suuri osa bassoista purkkiin.

Klo 19
Alkaa bassosta kielet olemaan tumppuja, jää siis kaksi kipaletta keskiviikolle, kun huomenna on välipäivä. Tästä on hyvä jatkaa, saundaa ihan törkeän kovalta jo nyt

Tiistai 7.5.2013

Välipäivä, kahvia ja pullaa

Sunnuntai 5.5.2013

Klo 9.00 Tuli taas hieman Bon Voyage henkinen tunne kun herää patjalta aamulla kun äänittäjä saapuu takaisin studiolle. Tästä se taas alkaa. Oikeastaan tänään varmaan sellainen päivä tiedossa, ettei tästä ole juurikaan kerrottavaa kun tiedossa vain namiskoiden vääntämistä eri asentoihin. Ainakin pääsee illalla taas kotiin omaan sänkyyn. Ei paha.

Klo 20
No hitto, kitarasaundit alkaa olemaan kyllä aika kohdallaan ja testattiin äänittää Marching Through The Borderlinesiin kitaroita ihan testimielellä että miltä kuulostaa kokonaissaundi kun Janne alkaa räimimään huomenna bassojaan. Koti ja oma sänky täältä tullaan...

Lauantai 4.5.2013

Klo 9.00
No eipä olekkaan aikaisemmin tullut herättyä patjalta studion tarkkaamosta. Nyt on tosiaan rock meno kohdallaan. Silmät auki kun äänittäjämme Jukka Salovaara saapuu valtakunnalleen. No hitto, ei kai taas siinä mitään, ainakin on lyhyt matka työmaalle. Patja ja peitot sivuun ja taas takaisin hommiin. Olo alkaa olemaan snadisti skarpimpi, koska allekirjoittanut yötyönsä puolesta ei ollut kerennyt nukkua torstainpäivälle kuin kolme tuntia ja perjantai aamuna suoraan duunista samoilla silmillä suoraan studiolle ja työnkimppuun, niin väsymys olikin sitä luokkaa että esimerkiksi Catharsiksen demokitaroinnista ei ollut mitään muistikuvaa. No pääasia että soitto kulki puoliksiunessakin. Tosin kesken soiton pilkkiminen aiheutti sen että allekirjoittanut pistettiin parinkymmenen minuutin päikkäreille.

Se siitä ja olo tosiaan olikin herätessä taas kuin ihan oikealla ihmisellä, vaikka vähän jäässä olikin. Kyllä tästä taas lämpeää kun pääsee räimimään ja innostuksessa taas se kylmyys taas katoaakin. Jos ei, niin viimeistään illalla taas saunassa, mutta kai tässä välissä pitäisi jotain soittaakkin.

Klo 14
Ruokatauolla grillaillessa tulikin huomattua, että miten paljon studiorakennus muistuttaa Saksalaista arkkitehtuuria muotonsa puolesta. Erityisesti Puolaan rakennettua arkkitehtuuria. Mikäs siinä, studio ristitty uudestaan Auschwitziamond Studioksi ja takaisin räimeen pariin.

Klo 17
Nyt on pakko nostaa hattua. Vähän reilut puolet tokaa päivää räimitty ja rummut sekä perkat purkissa. Jumalauta mikä suoritus. Nyt sitten ylimääräisten kilkuttimien ja tamburiinien kimppuun.

Klo 20
Hommat purkissa, kitarasektio siirtyy taas saunaan ja rumpusektio tekee lähtöä. Basisti kuvaamassa tämän päivän häitä ja tulee vasta maanantaina paikalle. Ei siinä, huominen menee varmaan kitarasaundeja ruuvaillessa ja tuskin sitä päästään mitään äänittämäänkään. Ei juurikaan tarvetta muilla kuin kitarasektiolla ja äänittäjällä olla paikalla, koska se ei muille ole kovinkaan mielenkiintoista hommaa.

Klo 22
Vielä pikaiset grillaukset saunan jälkeen. Oli unelmana päästä pois Helsingistä äänittämään levyä jonnekkin luonnonkeskelle tunnelmalliseen rakennukseen. Onhan tää nyt kyllä aika pitkälti juuri sitä. Rauhallinen fiilis, innostunut ja tyytyinen olo, tähtitaivas ja jossain kaukana kukko jonka kello on nyt sen verran sekaisin että kukolle syötetyt rehut on kyllä haettu jostain Kolumbian suunnalta jos se kuvittelee nyt olevan aamu. Loisto boogie edelleen. Tästä taas yleisen kakanjauhamisen jälkeen jossain vaiheessa taas patjalle tarkkaamoon. Muut nukkuvat äänityshuoneessa koska kuorsaus on sen verran typäkkää ollut että sen tunsi edellise yönä viereiseen huoneeseen johon muut lähtivät karkuun. Sattuuhan näitä. Huomenna taas sitten alkaa kitaroiden loputon suo. Täältä tähän...

Perjantai 3.5.2013

Jos ei eilen tapahtunut studiossa mitään päätä räjäyttävää, niin paluumatkalla Helsinkiin illalla pään sijasta räjähtikin rengas. Tuli välittömästi kotoinen tunne siitä että merkkejä on vahvasti ilmassa siitä että yhtye on taas aktivoitunut. Nimittäin tuntuu eräänlaiselta rituaalilta että laina/vuokra/oma auto jättää leikin kesken kotiinpaluumatkan ja pojat seisovat tienvarressa hätävilkkujen romanttisessa välkkeessä katselemassa sitä miten maisemat eivät vaihdu. Pidettäköön tätä merkkinä että paluuta ollaan taas tekemässä pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen.

Lievästä vastoinkäymisestä ja muutaman tunnin mittaisiksi jääneistä yöunista huolimatta oli ilo huomata kuinka innostunut ja nostalginen olo tuli aamulla kun matkalla studioon pistäydyttiin ruokaostoksilla samassa Orimattilan S-Marketissa jossa tuli vietettyä aikaa edellisen levyn ääniyksissä jota teimme Niinikosken sijasta Orimattilan Oriville studioilla. Silloinkin sama kapellimestari äänityspöydän takana, tuolloin vasta opiskelujen päättötyönään levymme kimpussa ja tällä kertaa omalla studiollaan Niinikoskella. Kotoinen olo.

Aamu lähti mukavasti liikkeelle vikojen rumpusaundien hienosäädöllä, tempojen kirjaamisella ja muulla yleisellä alkusäädöllä koko yhtyeen kesken. Ei muuta kuin työn kimppuun ja kakkaa koneeseen.

Ensimäinen äänityspäivä alkoi rummuilla ja perkussioilla jotka päätettiin paremman yhteissoiton ja grooven löytymiseksi äänittää samalla kertaa. Hyvä päätös, sillä Filipin ja Jussin keskenäinen rumputyöskentely syttyi liekkeihin ja tulos oli aivan uskomattoman groovaavaa ja tiukkaa soittoa. Planeetat olivat todella kohdallaan sillä kyseisen rytmisektion innostus ja todella hyvä fiilis nimittäin sekä kuuluu selvästi myös levyllä, mutta myös oli sen verran tyhjentävää että osa kipaleista saatiin purkkii ensimmäisellä otolla. Ei hitto, pakko nostaa hattua, täällä ollaan fiiliksissä äänittäjää myöten.

Ensimmäisen äänityspäivän päätteeksi puolet kipaleista purkissa. Ollaan selvästi edellä aikatauluista ja tätä menoa ollaan huomenna valmiita rumpujen osalta. Sehän tarkoittaisi että kitaroiden ja bassojen kimppuun päästäisiin päivää etuajassa. Loisto boogie. Nyt grilli tulille ja saunaan. Osa porukasta ajaa Helsinkiin ja kitarasektio jää yöksi studiolle. Nyt on rock menoa...

Torstai 2.5.2013

Tästä se taas lähtee, monien vastoinkäymisien jälkeen ja reilulla vuodella venähtäneiden aikataulujen jälkeen studionvalo häämöttää tunnelin päässä. Ei kai muuta kuin valoa kohti ja seuraavien 17 päivän ajaksi Audiamond studion hellään hoivaan Niinikoskelle. Kamat siis autoon ja matka alkakoon. Ohjelmassa rumpujen kasausta, mikittämistä ja pikainen saundien tsekkaus huomista varten. Ei siis mitään päätä räjäyttävää tälle päivälle. Tästä on hyvä jatkaa huomenna