Vikaa päivää viedään. Onhan tässä vielä hommaa ja Jannen ääni ei ole vieläkään mitenkään hyvässä kunnossa, sekä kitaristi Jussin äänen aukeamisen kanssa myös ongelmia. Jatketaan stemmoilla ja siirrytään sen jälkeen Jussien ja Jannen huutoihin. Nyt alkaa muodostumaan hyvä kuva lopullisesta levystä ja äijät alkaa olemaan fiiliksissä. Me tosiaan saadaan tästä levy ja pirun kova sellainen, joka ei häpeä yhtään edellisen levyn rinnalla, vaan tulee potkimaan edellisen levyn nurkkaan häpeämään. Ei siinä, kyllähän silloinkin tehtiin parhaamme sen mukaan mitä osattiin, mutta olihan lähtökohdat tälle levylle hieman erilaiset kuin aikaisemmalta, jolloin oltiin käymässä läpi miehistönmuutosta ja oikeastaan kukaan meistä ei ollut täysin varma että ketä bändiin kuuluu. Tämä sitten näkyi erinäisinä vierailijoina jotka tulivat paikkaamaan poissa olevia henkilöitä, sekä muutenkin kun ei tiedetty että jääkö levy ainoaksi niin pyydettiin mukaan tyyppejä joista diggailtiin ja joiden kanssa oltiin haluttu tehdä yhteistyötä. Nyt päätettiin että koska tämä levy tehdään oikeasti bändinä, niin tehdään se omin voimin ilman ulkopuolisia vierailijoita, vaikka esim viime levyltä aikataulujen takia pois jäänyt Calliston Markuksen vierailu olisikin houkutellut yrittää järkätä uudestaan. Mutta takaisin itse studioon.
Päivä kului yllättävän nopeasti ja koska Jannella oli ääni hajalla ja kitara Jussilla väsymyksestä johtuvia ongelmia saada ääntään auki, niin he lähtivät jo kotiin ja jäimme pitämään palaveria jatkosta illan suhteen. Levy oli todella lähellä valmistumista näiltä osin, mutta oli selvää että kahden kotiin lähteneen osalta tarvitaan uusi päivä vielä sitten kun ovat taas iskussa, mutta yrittäisimmekö saada nyt pidemmällä päivällä muut osuudet kuntoon vai siireetäänkö nekin uudelle päivälle ja toivotaan että aika riittää? Pähkäilyn jälkeen tultiin siihen tulokseen että lisää usvaa putkeen ja tehdään nyt se minkä pystymme. Ilta menikin Jussin viimeistellessä omia osuuksiaan, sekä jäljelle jääneiden tyyppien yhteishuutoihin ja tausta huutoihin. Mikitettiin jopa Ville, joka ensimmäisen kerran elämässään pääsi avaamaan ääntänsä piuhalle ja heti levylle, ei huono alku. Mikäs siinä kun homma toimi ja huudotkin kuulosti demoniselle, niin oli pakko ihmetellä miten noin pienestä hipistä lähtee noin mielipuolinen ääni. Loisto homma, lisää kakkaa koneeseen. Illan muuttuessa yöksi saatiin viimeinen pihahdus nauhalle ja aloitettiin pakkaaminen ja roudaus takaisin. Vielä ennen lähtöä kuunneltiin Into The Abyss ja fiilisteltiin sitä, että miten se on saatava ekaksi sinkuksi. Ei muuta kuin tavarat autoon ja ukkosmyrskyn saattelemana takaisin kotiin, mikä sopi aiheeseen, koska myrsky on teemallisesti isossa osassa levyä. Olo oli haikea koska sijaiskotina toiminut Niinikoski jäisi nyt tältä osin taakse odottamaan seuraavaa kertaa, joka tulisi toivottavasti nopeammin kuin edellisen ja tämän levyn välissä kulunut lähes viisi vuotta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti